“Se kuolema nyt on lähinnä hengissä olevien ongelma.”

Monttu auki on pirskahteleva komedia kuolemasta. Tai oikeastaan se on komedia kuoleman kohtaamisesta.

Odotas nyt. Tää tuli niin shokkina ja yllätyksenä että… Sehän se! Juuri niin, shokki ja yllättävä tilanne, käänne, joka muutti kaiken uuteen asentoon kertaheitolla. Me toimimme kukin tavallamme. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa mennä shokkiin, olla shokissa ja sitten olla sen shokin jälkeen.

Monttu auki on ennen kaikkea komedia, joka kohtaa ymmärtäväisesti shokissa olevat hahmot. Se on riipaiseva ja karu, jopa julma, mutta täynnä inhimillistä lämpöä ja huumoria. Suojamuurit murtuvat, kun emme osaa, jaksa tai pysty pitämään rooleja, joita yleensä kannattelemme.

Tässä tarinassa monttu jää auki niin monella tavalla, kuin sen nyt voi kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti ajatella. Elinan ja Petterin äiti kuolee yllättäen. Tuosta näytelmä oikeastaan alkaa. Aikuisten sisarusten välinen puhelu käynnistää vyöryn, jossa mennyt ja nykyinen törmäävät toisiinsa. Vaietut kokemukset, lämpimät muistot ja eri tavalla koettu lapsuus nousevat pintaan – ja kaiken keskellä on äiti itse. Yhdessä käydään läpi järkytystä ja kelataan elämää, mennyttä ja tulevaa.

Monttu auki on hauska, nokkela ja koskettava esitys, joka tarjoaa naurua, lohtua ja samaistumispintaa meille jokaiselle.

Aika parantaa, niin ne väittävät. Parantaako todella, en tiedä, mutta jossain kohtaa tulee se päivä, kun naurat vedet silmissä, naurat niin että tuntuu, kuin et olisi ikinä ennen edes nauranut! Tuon kerran muistat loppuelämäsi.