Ohjaajan sana: Musikaalimme on räväkkä ja rohkea
"Voimme hengitellä syvään, tuntea, että emme ole yksin. Ja että mehän emme tähän nuudu, muutos tulee."
Musikaalimme on räväkkä ja rohkea, mainiossa hulluudessaan yllätyksiin yltävä.
Katsoja saa nauraa kaikelle, aivan kaikelle. Teos ei sanomaansa selittele, ei pyytele anteeksi, ui tahallaan ja tietoisesti vastavirtaan ja koettelee paikoin hyvänmaun rajoja.
Tarina vie katsojat vuoden 1959 Broadwaylle. Tuottajat Max Bialystock ja Leo Bloom keksivät melkein nerokkaan tavan pelastaa firmansa surkeaa huonompi taloustilanne: he päättävät tuottaa oikein huonon musikaalin ja kääriä sitten sijoittajien rahat liiveihinsä.
Mutta kuinka pitkälle parivaljakko on valmis menemään tavoitteidensa saavuttamiseksi?
Sankarimme löytävät fanaattisen Franz Liebkindin oikein typerän, natseja ihannoivan käsikirjoituksen Kevät koittaa Hitlerille. Ohjaajaksi valitaan lahjaton Roger de Bris, joka ryhtyy hommiin värikkään taiteilijaseurueensa kanssa. Upea, kopea ruotsalaisblondi Ulla pestataan naistähdeksi.
Täyden flopin ainekset pitäisi olla valmiina – mutta joka suuntaan harottavasta sekoilusta tuleekin tuottajiemme kauhuksi kassamenestys!
Diktaattorit tunnetusti eivät vihamiehiään säpsähdä. Rooman Keisari Caligulan sanotaan kiteyttäneen sen, mistä kenkä puristi: Vihatkoon kunhan pelkäävät! Naurua he eivät siedä, naurunalaiseksi joutuminen olisi Caligulalle tarkoittanut samaa kuin Hitlerille, Putinille ja heidän ikäville kollegoilleen ympäri maailmaa: kasvojen menetystä. Valtaistuimen vähitellen lisääntyvää huojumista.
Tuskinpa HOMMA HOITUU isommin huojuttaa nykymaailman diktaattorien valtaa. Mutta heille nauraminen voi helpottaa yhteistä voimatonta raivoamme.
- Ohjaaja Tommi Auvinen
